Identiteetin kehitys

Eriksonin teoria on 8-vaiheinen, koko elämänkaaren kattava teoria, jonka yhtenä tärkeimpänä vaiheena hän näkee nuoruuden. Eriksonin mukaan nuoruuden kehitystehtävänä on ehyen identiteetin rakentaminen (identiteetti vs. roolihämmennys). Hän korostaa identiteetin vaiheittaista kehitystä sekä kehitystehtävien ja kriisitilanteiden ratkaisua tärkeinä osatekijöinä identiteetin muodostumiselle.

Kriisi on aina kahden toisiaan vastakkaisen ääripään välinen konfliktitilanne. Kriisin ratkaiseminen edellyttää uusien taitojen kehittymistä, joiden pohjalta jokaisessa kehitysvaiheessa ihmiselle muodostuu uusi käsitys itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Kehitys on sosiaalinen ja dialektinen prosessi, johon vaikuttavat yksilön tarpeet, ympäristö ja näiden välinen vuorovaikutus. Eriksonin mielestä kriisin läpikäynti voi jatkua, vaikka yksilö olisikin jo siirtynyt käsittelemään seuraavaa kriisiä. Esimerkiksi identiteetti voi kehittyä läpi elämän.

Marcia kehitti Eriksonin teoriaa eteenpäin. Hänen mukaan nuoruuden kehitystehtävät seuraavat toisiaan. Ensimmäisessä, etsintävaiheessa, nuori kokeilee erilaisia vaihtoehtoja: identiteetin hakeminen on aktiivista eri mahdollisuuksien etsimistä ja kokeilua mm. ihmissuhteissa, maailmankatsomuksellisissa asioissa sekä koulutuksen ja ammatin valinnassa. Toisessa vaiheessa nuori tekee päätöksiä vaihtoehtojen pohjalta ja sitoutuu niihin. Nämä päätökset kehittyvät eri yksilöillä eri tahtiin ja eri tasoille.

Marcian mukaan nuoruudessa on neljä erilaista identiteetin kehitystasoa:

1. Epäselvä identiteetti: nuori ei ole kokeillut eri vaihtoehtoja eikä liioin sitoutunut mihinkään. Hänen käsityksensä itsestään tulevaisuudessa vaihtelevat eivätkä ne ole realistisia.

2. Lainattu identiteetti (omaksuttu identiteetti): nuori on sitoutunut johonkin vaihtoehtoon kuitenkaan kokeilematta muita mahdollisia ja erilaisia vaihtoehtoja. Nuoren päämäärät voivat olla esimerkiksi pitkälti samat kuin hänen vanhempiensa.

3. Identiteetin etsintä (moratoriovaihe): nuori on kriisin kourissa eli hän kokeilee eri vaihtoehtoja sitoutumatta mihinkään. Hän yrittää päästä tasapainoon itsensä ja ympäristönsä kanssa.

4. Saavutettu identiteetti: nuori on kokeillut eri vaihtoehtoja ja sitoutunut päätöksiin. Hänen suhteensa ympäristöön on realistinen, ja hänellä on keinoja käsitellä sekä itsessä että ympäristössä tapahtuvia muutoksia.

POHDITTAVAKSI:

- Miten sivulla kaksi esitellyn Havighurstin ja tällä sivulla olevat Eriksonin ja Marcian teoriat kattavat sinun mielestäsi nykynuoren kehityksen vaiheet?

- Mitä ongelmia eri teorioissa esiintyy? Peilaa teorioita oman nuoruutesi vaiheisiin. Millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä huomaat?

KIRJALLISUUTTA:

Erikson, E. H. 1982. Lapsuus ja yhteiskunta. Jyväskylä: Gummerrus.

Erikson, E. H. 1994. Identity and the life cycle. New York: Norton.

Lehtinen, E. & Kuusinen, J. (toim.) 2001. Kasvatuspsykologia. Porvoo: WSOY.

Lyytinen, P., Korkiakangas, M. & Lyytinen, H. (toim.) 1995. Näkökulmia kehityspsykologiaan. Kehitys kontekstissaan. Porvoo: WSOY.